23. tammikuuta 2012

Miss Moneypenny

Joululomalla keskusteltiin mun äidin kanssa materiasta ja rahasta. Kun mä olin nuorempi, ja vielä nytkin joskus kun mun tekee tositosi paljon mieli ostaa jotain/ottaa äkkilähtö johonkin, mä huokailen "Isona mulla on niin paljon rahaa, et voin ostaa kaiken mitä haluun." No, totuus nyt on ihan muuta ja tiedän sen itsekin, sillä aloittelevan lääkärin kuukausipalkka pyörii jossain 2500 €/kk. Päivystykset tietysti nostavat palkkaa, mutta niinhän "ylityöt" aina tekevät, joten se siitä. Sen jälkeen kun on vakiinnuttanut paikkansa työelämässä ja mahdollisesti erikoistunut, ovat palkatkin tietty vähän erilaisia.


Jonkin verran on tullut sähköpostiin (jos joku ei oo syystä tai toisesta vielä löytänyt sitä, sijaitsee oikealla ylänurkassa) kyselyitä siitä, miten ihmeessä mulla on opiskelijana varaa omistaa asunto, matkustella ja elää. Musta tällaiset kysymykset on vähän hassuja. Miten kummassa sulla sitten on varaa elää? Uskoisin, että kenen tahansa, lukuunottamatta tietty erityisen rikkaiden, varallisuus perustuu aika pitkälti suunnitelmallisuuteen ja säästämisiin. Vaikka mun vanhemmilla, kahdella lääkärillä, on suhteellisen hyvä palkkataso, ihan samalla tavalla he laskevat ja suunnittelevat menojaan kuin minä. Jopa enemmän, kun heistä on muutamakin ihminen varsin riippuvainen.


Mä saan, kuten jokainen opiskelija joka tarpeeksi noppia saa aikaiseksi (ja välillä vaikka ei ihan saiskaan) opintorahaa. Mun tulot per kuukausi on niin matalat, että saan myös yleistä asumistukea (en siis opintotukeen kuuluvaa asumislisää). Tämän lisäksi nostan opintolainaa, kuten niin kovin monet opiskelijat. Lisäksi viime syksyllä lähes joka kerta kun olin viikonlopun Helsingissä, tein yhden työvuoron, joka, kiitos VR:n todella halpojen junalippujen, juurijajuuri nollasi matkan kustannukset. Ja silti mä en elä erityisen hienosti. Kotona syön tänään viidettä päivää samaa sosekeittoa, koska ei mulla oo varaa tehä mitään pieniä annoksia. Teen sit kerralla enemmän ja kiristelen hampaita, koska oon aiemmin tottunu syömään samaa ruokaa maksimissaan 3 päivää. Mulla ei oo hienoja merkkilaukkuja vaikka niitä kuolaankin, vaatteeni oon ostanu melkein kaikki työpaikaltani, jolloin sain ne jonkin verran halvemmalla. Eikä multa siis todellakaan löydy mitään ihanien suunnittelijoiden vaatteita, vaan puhutaan ihan normaalikaurasta! :D Mun huonekalut on kaikki Ikeasta, lukuunottamatta niitä paria jotka oon saanu lahjaks/ostanu kun kävin vielä kokopäivätöissä. Ihan niinkuin joka toinen opiskelija.
Tällä systeemillä mä pystyn myös matkustamaan. Yleensä ostan lentoliput niin hyvissä ajoin, että ne on vielä varsin halvat, siis vähintään puoli vuotta etukäteen. Vaatii jonkin verran suunitelmallisuutta, mutta onnistuu. Tällä hetkellä mulla on suunnitelmissa yks isompi matka (noin miljoonan pienen lisäksi, joista luultavasti toteutuu yksi tai ehkä tsägällä kaksi) jonka ajankohta sijoittuu kesälle 2013. Niinpä. Lisäksi en ikinä asu mitenkään erityisen hienoissa hotelleissa. En syö hienoissa ravintoloissa. Elän ulkomaillakin halvalla. Vaateostoksia tulee poikeuksetta tehtyä, mutta säästän niihin sitten ihan erikseen. :D Musta yleensäkin jos vaan oikein haluaa, niin kyllä siihen matkaan on varaa. Ei ehkä nyt, mutta sitten puolen vuoden päästä.


Kysymyksiä on myös tullut mun asuntolainasta. Kyllä, mä omistan kotini täällä. Miksikö? Koska me laskettiin, että se tulee jopa halvemmaksi. Korkoa ja vastiketta maksan yhtensä suunnilleen saman verran, mitä alueeni vuokra olisi. Kuopion asuntojen hinnat ovat vielä suhteellisen matalat verrattuna vuokratasoon. Ja kaiken lisäksi maksan koko ajan rahaa omaan taskuuni. En kuitenkaan omista mitään valtavaa, saunallista kolmiota marmoriseinillä, vaan aivan tavallisen asunnon. Jos opiskelujen loputtua asuntomarkkinat ovat huonot, voin vuokrata kämppää eteenpäin kunnes tilanne paranee. Pankkini kanssa tein sopimuksen, että ensimmäisen kahden vuoden aikana mun ei tarvitsisi lainaa lyhentää, mutta silti poikeuksetta teen niin joka kuukausi, koska siihen on mahdollisuus. Ja ei, mä en käy täällä Kuopiossa töissä koska a) lääketieteellinen on varsin intensiivinen koulu b) täältä ei oo mitenkään turhan helppo saada töitä c) eikä ainakaan markkinoimalla itseään sanoin "Voin olla maks kaks tai kolme päivää viikossa töissä. Viikonlopuista voin olla vain noin joka toisen, koska muulloin oon Helsingissä/poikaystävä on täällä (ei ois kovin kiva ajaa tänne 400 km vain nähdäkseen tyttöystävää aamuisin kun tämä lähtee töihin ja iltaisin kun tämä tulee töistä). Ai niin ja ps, en todellakaan aio viettää täällä kesääni." Jos joku kuopiolainen työnantaja lukee tämän ja kiinnostui, saa ottaa yhteyttä. :D Sen sijaan joululomallani pyörin jatkuvasti töissä, mikä kyllä tuntui sitten kouluun palatessa. Lisäksi kiittäminen on mun vanhempia, joilla on mahdollisuus ja halu hieman auttaa tytärtään rahallisesti. En eläisi näinkään hienosti jos he eivät näin tekisi. Toisaalta pyrin ajattelemaan, että kunhan pääsen kunnolla omille jaloilleni, niin minulla on tarvittaessa mahdollisuus auttaa vastavuoroisesti heitä tilanteessa kuin tilanteessa.


Mua usein harmittaa ihmisten suhtautuminen rahaan ja muiden rahatilanteeseen. Aina välillä kuulee, että porukka menee lääkikseen vaan rahan perässä. Mä en lähteny opiskelemaan tätä ammattia rahojen takia, vaan kiinnostuksen vuoksi. Ei kukaan pelkän palkkatason vuoksi hakkaa päätään seinään useamman kerran. Mua kiinnostaa aidosti ihmisten auttaminen, mahdollisesti tutkimustyön kautta myös vähän pidemmällä tähtäimellä, halusin työn jossa voi jatkuvasti kehittyä ja oppia, ja jossa on paljon ihmiskontakteja. Mua ei oo tehty toimistorotaks. Vaikka lääkärin palkka olisi satoja euroja pienempi, olisin ehdottomasti hakenut lääkikseen. Jos pääsen joskus toteuttamaan isompaa unelmaani ja viemään apuani kehitysmaihin/katastrofialueille, ei palkka siellä todellakaan ole päätä huimaava. Mua ihmetyttää ihmiset, jotka jaksaa väittää lääkäreiden palkkatason olevan turhan korkea. Monilla lääkäreillä on ihmisten elämä käsissään joka päivä. Meidän PERUSkoulutus kestää noin 6 vuotta. Tämän jälkeen moni tosiaan vielä erikoistuu, mikä voi kestää useamman vuoden.


Toivottavasti tämä hieman sekava teksti aukesi/aukaisi teille raha-asioita himpan verran ja toivottavasti kellekään ei tullut paha mieli. :)
kuvat google.com

3 kommenttia:

  1. Tosi asiatekstiä. Itsekin olen miettinyt tuota oman asunnon hankkimista opiskelujen ajalle. Harmittaa että maksoin amk-aikoina 4 vuotta vuokraa, sillä samalla rahamäärällä olisi voinut lyhentää omaa asuntoa..On totta että vauraus syntyy suunnitelmallisuudesta ja säästäväisyydestä. Itse olen männä vuonna joutunut elämään todella pienellä rahasummalla/kk mutta siitä huolimatta sillä on juuri ja juuri pärjännyt. Onneksi mitään ylimääräisiä menoja ei silloin tullut. Sitä kyllä oppii venyttämään penniä ja suunnittelemaan menonsa. Niihän sitä sanotaan että hullulla on halvat huvit, köyhällä ilmaiset :D

    VastaaPoista
  2. Todella hyvä postaus! Opiskelen itse elukalla ja oon saanut blogiini joskus samansuuntaista kommenttia, mikä on hiukan kummastuttanut. Itse elän hyvinkin samantyylisesti: säästän ns. pakollisissa menoissa (ruoka, vaatteet, taloustavarat, vuokra), jolloin rahaa jää yli johonkin kivempaan (matkailu, koti tms.). Tukien ja lainan nostelun ohella teen toki kyllä töitä muutaman vuoron kuussa, mutta muuten aika sama tilanne. Jotenkin hassua, että joutuu perustelemaan raha-asioitaan täysin vieraille ihmisille (anonyymeille lukijoille), mutta kai se on vain tämän julkisen bloggailun hinta. Kiva blogi, jota olen seuraillut jo hetken aikaa! Tsemppiä opintoihin! :)

    VastaaPoista
  3. Hammaskeiju: Kiitos! Oman asunnon hankkiminen tuli ideana ihan puun takaa, en olisi voinut kuvitellakaan vielä kesän alussa että olisin tällaisen ratkaisun tehnyt. Olen kuitenkin supertyytyväinen, että uskalsin. :) Mä yritän säästää kuitit ja tositteet, et pysyisin menoissani messissä, ja pyrin siihen, että joka kuukausi eri "osien" menot pysyvät samanlaisina, tai "kilpailen" itseni kanssa, että saisinko tässä osiossa menoni vielä alhaisemmaksi. :D

    Nea: Nimeomaan! Musta tollaset asiat on jotenkin niin järjellä ymmärrettävissä. Säästä yhdessä, niin voit kuluttaa enemmän toisessa. Ymmärrän täysin, että on myös täysin todellista että joillain ei ole mistä säästää. Harvoinpa se on kuitenkin näin opiskelijoiden suhteen. Jos skippaamalla yhden bileillan säästän esim. 20 euroa, elän sillä helposti päivän ulkomailla. Mäkin seurailen sun blogia ja kiitos tsemppauksista! :))

    VastaaPoista